Purku-uhka
Tiedättekö tunteen, kun joskus ei vaan onnistu. Ei sitten millään.
Viikko sitten aloitin Moda 1/2009-lehdestä neulomaan tätä:
Lankana on joskus kauan kauan sitten ostettu petroolinsininen, melko varmasti 100% villa (kammoan keinokuituja, varsinkin akryyliä, yög!), josta neuloin puseron , joka ei koskaan valmistunut. Tiheys ei tietenkään passaa, mutta se ei koskaan ole este, mutta hidaste kylläkin. (Pitäisi kai joskus valita ohjeessa suositeltu lanka ja kokeilla miltä tuntuu neuloa sopivalla tiheydellä) Aloitin neulomaan ohjeen mukaan takakappaletta, mutta tarkoituksellisesti pientä kokoa. 15cm neulottuani huomasin (sen olisi voinut kyllä huomata aiemminkin), että liian leveähän tästä tulee. Purkuun. Sitten alkoi ahdistus. Jospa lanka ei riitäkään. No, päätin aloittaa hihoista ja tehdä sitten etu-takakappaleet yhdessä ja neuloa ohjeen ylhäältä alas. Vaatii jonkun verran pähkäilyä, mutta saisinpa ainakin mahdollisimman pitkän takin. Kävi kyllä mielessä, että mitä jos lanka sitten loppuu kesken ja tulee napapaita… No, se on sen ajan murhe :o) Eli aloitin sitten hihasta. Pidin eilen oikein neulonta päivän (en siis ommellut eilen mitään, vaikka tekemistä kyllä olisi) ja sain kuin sainkin hihan valmiiksi. Liian kapea. Purkuun. Nyt sitten keräilen voimia kolmanteen yritykseen.
Ja mitä me tästä opimme? Suosittelen lämpimästi mittaamaan neulottavan kappaleen leveyttä JO alkuvaiheessa, niinkuin puupuolen opettajani sanoi: Mittaa sata kertaa, leikkaa vain kerran (käännös neulojille: mittaa neuletta neuloessasi sata kertaa ja neulo vain kerran).
Tilasin muuten itselleni syntymäpäivälahjaksi SuuriKäsityöKerho-lehden. Olin tilaaja joskus 90-luvulla, mutta kyllästyin siihen. Nyt ajattelin kokeilla ja katsoa mitä uusi päätoimittaja saa aikaiseksi. Tänään sitten näin kaupassa uusimman numeron (omani ei ole vielä tullut) ja melkein plarasin lehden, mutta sain viime hetkellä hillittyä itseni. Mukavampi omaa tutkia teekupposen äärellä, kun ei tiedä mitä sieltä löytyy.
Ja Oulussa pyryttää edelleen eli takkikuvia myöhemmin.
Olen muistaakseni vain kerran onnistunut saamaan aikaan käyttökelpoisen neuleen (sukkia ei lasketa) ilman, että olisin vähintään kerran aloittanut koko homman alusta. Ja tämä siitäkin huolimatta, että viimeaikoina olen aina kiltisti neulonut mallitilkun ja mittaillut sen miljoonasti. Mutta säästyypähän vähän rahaa, kun aloittaa aina alusta.;)