Työ haittaa harrastuksia
Työn aloittaminen on kyllä pahasti haitannut harrastamista. En suosittele. Siis työtä. Minun työni on vielä käsityövoittoista (taidekehystäjä), joten käsityötyhijö, joka minulla oli kotona ollessa ja jonka neulomisella ja ompelulla täytin, ei ole aivan yhtä paha nyt kun päivät maalaa, liimaa, kultaa ja kasailee kehystyksiä. Ja mikä minun työssäni on ihaninta? Asiakkaat. Oikeesti.
Tässäpä yhdelle ihanalle asiakkaalle takki.
Malli: Oma Ananda-takkini (taas)
Kangas: Kirpparilöytö, josta itse pidän valtavasti (tulette näkemään tätä kangasta vielä)
Napit: Nappikikka, Oulu
Kuvassa takkia mallailee asiakas-tuttavani sijaan minä-itse ja kuvista krediitit kuuluvat pojalleni Tamille, 5,5v.
Aivan ihana takki!
Mielettömän ihana takki!! UPEA!! Kangas on kaunista. Voin kun tämmöinen keski-ikäinenkin, isompipehvainen mummeli voisi pitää päällään näitä “retrokuoseja”. Tai mikäs sitä estää :)
Nää on NIIN huikeita nämä takit, wau!
Hui miten ihana kangas. Takin mallikin on kyllä kadehdittavan hyvän näköinen.
VAU! Tämä vie kyllä sen maailman hienoimman takin tittelin meikäläisen takilta. Aivan upea. Olen ehkä hiukan kade. Tosin väreiltään miun takki soppii miulle paremmin.:)
kappas, taitaa kummipojassa olla vähän valokuvaajan “vikaa”? minä kun ehin tuossa miettiä, että kukahan on kuvat ottanu kun Greta ei enää täällä ole. P.s: niin, takkikin on hieno!