“Mitä kukaan tekee 12 betoniankalla?!” Hö, tarviiko tuommoista kysyäkään? Miehet ei ymmärrä mitään.

Ihana “Betoni, 33 inspiroivaa ideaa”-kirja kopsahti postilaatikkoon alkukesästä ja sai sormet syyhyämään. Kesäloman alkuun tuntui olevan pitkä aika, mutta heti kohta kun se koitti, laitettiin “betonimylly” pyörimään. Ankkojen lisäksi ensimmäisestä satsista syntyi seuraavaa:

Ylärivissä kaksi pannunalustaa pitsikoristeilla.

Alarivissä “saniaisfossiili”-laatta leikkimökin polulle ja kulho.

Ensimmäinen laatta valmis, montakohan näitä vielä tarvii? 10? 20? Ja kaikki erilaisia :o)

Betonin pinta on vaan niin kaunista, kuplat kuuluvat asiaan, mutta niitäkin saa vähennettyä, jos malttaa kopsautella muottia. Tätäkin kopsutteli kyllä useaan otteeseen, mutta onneksi kuplia silti jäi reilusti.

Ja tässä ihana löytö Kuusamon navettakirpparilta. Kattilaksi tuosta ei enään ole, tulisikohan siitä kukkaruukku?

Yksi maaliskuussa valmistunut ja kuvattu neule on jäänyt odottelemaan bloggausta, joten tässäpä se.

Malli: Laurie Osbornen Wave and Shell Shawl
Lanka: vihreä vyötteetön merinolanka Secret Woolista

En yleensä harrasta synttärilahjoja aikuisille, mutta tänä vuonna päätin pari viikkoa ennen mummun synttäreitä, että haluan tehdä hänelle lahjaksi huivin. Huivi valmistuikin juuri sopivasti päivää ennen mummun synttäreitä. Mummu tuntui olevan oikein tyytyväinen huiviinsa ja niin olen minäkin. Kiva, simppeli malli neuloa ja näyttääkin kivalta. Mittoja ei tullut otettua ylös enkä edes punninnut huivia. Leveyttä oli kuitenkin varmaan 40-50cm ja pituutta sillei kivasti, että huivi riitti reilusti mummun harteille. Lankaa ei jäänyt montaa metriä.

Blogihiljaisuuden aikana kerkesi vuosi vaihtua ja sehän tarkoittaa muun muassa sitä, että “Siskokset kuin liskokset” on saavuttanut huikean yhden vuoden iän! Omasta puolestani haluan kiittää rakasta isoliskoa, kaikkia lukijoita ja kommentoijia. Kiitos, kiitos, kiitos!

Minulle vuoden vaihtuminen tarkoitti paluuta kahden kuukauden työurakan jälkeen Lapista ja siinä välissä Kainuussa ja Oulussa vietetyltä joululomalta takaisin Tampereelle opintojen pariin. Sen verran suuri opintopistepotti on tähtäimessä, että tiukka kevät on tulossa. Pikkuhiljaa olen gradun vääntämistäkin aloittelemassa.

Mutta niin, tarkoituksena olisi hiukan kertailla mennyttä vuotta 2009. Minulle vuosi oli aika vaihteleva. Tylsäksi sitä ei voi sanoa, eikä elämä ainakaan junnannut paikoillaan. Ensimmäiset 8 kuukautta olin työttömänä tai työelämävalmennuksessa, kesän aikana muutin Oulusta minulle lähes täysin uudelle paikkakunnalle Tampereelle, syyskuussa aloitin opinnot ja vuoden kaksi viimeistä kuukautta kuluivat töissä taas aivan uusissa maisemissa Lapissa.

Neuloin paljon. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Seuraavassa joitakin poimintoja viime vuoden tuotoksieni joukosta.

Maisterin sukat olivat kokonaisuudessaan minulle se vuoden mieluisin projekti. Niitä oli tosi kiva neuloa, neulominen sujui ongelmitta alusta loppuun asti, malli tarjosi sopivasti haasteita kuitenkin ilman stressiä, lanka oli ihanaa,  lopputulos on mainio ja lahjan saajakin tuntui olevan sukkiinsa kovin tyytyväinen.

Uusi lemppari on tosiaan ei enää niin kovin uusi lempparini. Tämä on ehdottomasti eniten käyttämäni itse tekemäni neuletakki tai -paita ikinä. Vähän se alkaa olemaan jo käytetyn näköinen, mutta ei pahasti. Varmasti tulen käyttämään sitä vielä pitkään ja saattaa olla, että neulon piankin toisen samanlaisen tosin erivärisen. En muuten yleensä pidä tämän neuletakin kaikkia nappeja napitettuna, vaan napitan vain neljä ylintä nappia.

Vuoden neuleilmiöt kiteytyvät yllä olevaan kuvaan. Eli Baktus-huivi ja ainaoikeinneule. Molempia tuli neulottua suht paljon.

Vuoden pettymys taisi olla Helmikuun leiditakki. Ei sillä, että en olisi tykännyt lopputuloksesta, se ei vaan näyttänyt ollenkaan hyvältä minun päälläni. Onneksi tällekin löytyi tyytyväinen omistaja.

Vuoden sähellys  – ja vuoden ilonaihe -tittelit menevät molemmat turkoosille Tomtenille. Niin kauan kuin tämän neuleen valmiiksi saaminen kesti ja niin paljon kuin sen pienoinen epäonnistuminen masensi, niin oli se kaiken sen arvoista, kun tuloksena oli uuteen huppariinsa todella tyytyväinen pieni poika. :)

…taivaallisen pehmeää Artesanon hummingbirdiä (1), väri:woodpecker. Langan osti veljenvaimo-lisko-Pirkko Lankaidean kojusta ja siitä valmistui tyttärelleen huivi.

…ruskea saippuakuppi(2) Soap Factoryn kojusta. Tätä lavuaarinreuna on jo kauan kaivannut, kehtaa laittaa käsintehtyjä saippuoita tähän tarjolle.

…maitotonkka(3) pikku-piiperölleni, joka yritti viime kertaisella maidonhaku reissulla sosialisoida maitotilan kannun. Nyt on oma ja siihen mahtuu ainakin 1dl maitoa! Tämän poimin pläkkyrimestarin kojusta

…painettuja kangastilkkuja(4) Naavalaiselta. On pöllö ja lehmä ja orava. Näitä sitten ompelen paitojen/mekkojen/housujen/tms koristeeksi.

…IK:n erikoisnumero “Weekend”(5) rautatieaseman Ärrältä. Ehkäpä jotain tästäkin myöhemmin…

…liukuvärjättyä Priima Woolia(6) Priiman kojusta. Ovat oikeastaan samaa väriä, mutta niin eri painotuksella, että tästä saattaa syntyä raitaa? No, toivottvasti edes jotakin. Ehdotuksia? N.240g olisi tätä käytettävissä.

…Wolli-pellava-villa-sekoitetta Raijan Aitan kojusta. Aivan ihanan oloista lankaa, joka toivottavasti riittää tunikan tyyppiseen juttuun. Jahkailun vuoksi jäi yksi vyyhti saamatta. Jospa ottaisin tästä opikseni.

…mukavia muistoja, naurua, hassuja kommelluksia ja inspiraatiota, jota sai ammentaa todella luovien ihmisten töistä.

Kuvasta puuttuu ihana rannerengas, jonka ostopaikkaa en millään muista. Ja poikien tuliais-ammonitit, jotka fossiloituvat jossain päin poikien huonetta. Taidan kehystää, jos ne joskus argeologisissa kaivauksissa (ts. siivotessa) tulevat jälleen ihmisten ilmoille.

Messut olivat jälleen (viime kerrasta onkin vierähtänyt 9 vuoden mittainen tovi) laadukkaat ja monipuoliset. Kannatti käydä. Ja käyn kyllä toistekin.

Liityin lokakuussa Ravelryssä RAK in Europe-ryhmään (RAK= Random Act of Kindness), jossa neulojat laittavat listan toiveista, joita sitten toiset ryhmäläiset toteuttavat, niin halutessaan. Itse osallistuin viime kuussa lähettämällä norjalaiset hakaset (makasivat laatikossa vuodesta -97, ei tullu norjalaista villapaitaa, ei) eräälle niitä kaivanneelle ja opastinpa erästä äitiä tiedon haussa, kun lapset olivat lähdössä Englannista Kittilään ja Helsinkiin. Nyt sitten tärppäsi toive-puolellakin. Toivoin silmukkamerkkejä ja niitähän tulikin sitten reilusti ja kauniita! Ja Kroatiasta tuli myös teetä pussi kaupalla ja pieniä suklaita. Nämä piilotin visusti ylähyllylle :o)

Tässä Ballee-nimimerkin tekemät silmukka merkit, jotka olivat ihanasti pakattu ja kiinnitetty muistipelikorttiin. Kauniita kuin mitkä! THANK YOU BALLEE! Nämä saapuivat siis Alankomaista.

Tässä kroatialaisen Twitchy-nimimerkin lähettämät silmukkamerkit, joita on yhteensä 20! Kauniita kuin korut nämäkin! THANK YOU TWITCHY!

Malli: Kate Gilbertin Clapotis

Lanka: Evillan liukuvärjättyä virolaista villaa, noin 200g

Neuloin tämän huivin viime talvena alle kuukaudessa ja tykkäsin sen neulomisesta kovasti (oli kivaa tiputella silmukoita kerrankin ihan luvan kanssa!), mutta jostain syystä sain huivin pingotettua ja langat pääteltyä vasta nyt lokakuussa. Irrotellessani huivia pingotuksista olin ihan haltioissani, kun se näytti niin kauniilta. Nyt huivi on jo painunut hiukan kasaan, mutta kaunis se on vieläkin. Kokoa huivilla on nyt venyttelemättä noin 35cmx95cm. Kuvissa huivin värit ovat ihan päin mäntyä. Oikeasti värit eivät ole noin harmaat vaan huomattavasti kirkkaammat ja kauniimmat. Koitan joskus saada aikaiseksi hiukan parempia kuvia.

Yllä olevassa kuvassa voit nähdä palan nykyistä valiaikaista maisemaani. Vietän nimittäin marras-joulukuun erään Lapissa sijaitsevan kunnan kirjastossa työskennellen. Asun vanhassa koulurakennuksessa ja nautin lumesta ja hiljaisuudesta, tosin näin viikonloppuna kaipailen kaupunkia ja sosiaalista elämää. Täällä tulee kuitenkin neulottua (ja vähän opiskeltuakin), sillä juuri muuta tekemistä ei ole. Ajattelinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kerrankin neuloa jotain pukin konttiin.

Kaupungista ja sosiaalisesta elämästä tulikin mieleeni, että ensi viikonloppuna on luvassa runsain mitoin molempia sekä paljon muutakin. Teen nimittäin pikaisen paluun Tampereelle kera muutaman ihanan iältään 0-60-vuotiaan sukulaislikan (ja yhden ihanan iskän) ja hyökkäämme joukolla Pirkkahalliin. Aivan, kauan odotettu kässämessuviikonloppu koittaa vihdoinkin!:)

Nyt kun innostuin postaamaan, niin pistetäämpä tähän loppuun kerrankin yksi WIP-kuva. Tulossa Rapunzel-sukat (Ravelry) valmistujaislahjaksi ystävälleni. Ystäväni valitsi langan itse ja suhteellisen hyvän valinnan tekikin, lankana on nimittäin Araucania Ranco Solid, nam! ♥

Olen tekemässä muuttoa ja ajattelin, että voisin kerrankin tehdä lankainventaarion samalla. No, aloin sitten kasata omistamiani lankoja erinäisistä laatikoista ja nyssyköistä levitetylle vuodesohvalle (vuoteen leveys 120cm). Järkytys oli melkoinen, kun lopputulos oli yllä esitetty. Tässä eivät edes ole mukana keskeneräiset työt (tosin purkutuomion saaneita löytyy) ja yksi kassillinen “ihanaa” violettia 100% polyakryyliä (yäk!) lensi samantien roskiin. Niin, ja huomautettakoon vielä, että lankoja ei ole aseteltu siististi vierekkäin tuohon vuoteelle, vaan ne ovat suurimmaksi osaksi kahdessa kerroksessa. Jonkin verran joukossa on ihan viime aikojen hankintoja, mutta löytyy sieltä myös muita aarteita. Karkeasti arvioiden ainakin puolet satsista on Seiskaveikkaa.

Tästä massiivisesta sekamelskasta olisi siis tarkoistus tehdä joukkoja siistejä keriä, joiden tiedot olisi tarkoitus koota siistiin Excel-tiedostoon. Voi viedä vähän aikaa. Kiusaus on suuri pakata nämä yhteen suureen pahvilaatikkoon ja ryhtyä projektiin “paremmalla ajalla” uudessa kodissa…

Päivän yllätys

Ja jotain valmista

Malli: Ananda-kietaisutakista muokattu, oma malli siis tämäkin

Kangas: Kirpparilöytöverho, perla-puuvillaa vuorena

Koko: Pikku-Liskolle sopiva :o)

Takkia pukkaa. Pikku-Liskolle kietaisutakista muokattu versio. Pian valmis.

Kesäkuun esimmäisenä kolme vuotta miehen veljentyttö. Pitsineuletta sen verran, että kyllästyttää. Ainakin tämän mallin reunapitsit, jota neulotaan yhteensä 135cm. Pian valmis.

Poikani (kohta 9v) katsoi minua kärsivän näköisenä, kun ilmoitin, että lastenohjelmat alkaa. “Minä en ole enää mikään lastenohjelmaikäinen!” Tänään kysyi lastenohjelmien alettua “Mikä siellä tulee?” Kun vastasin Utelias Vili, niin johan tuli “ei-lastenohjelmaikäiselle” kiire telkkarin ääreen. Saa olla vielä lastenohjelmaikäinen. Kiva, että noita pienempiä riittää, että “isot” voi siinä varjolla olla vielä vähän pieniäkin.

Ps: Kamera-hommakin selvisi. Laitteessa oli miehen käyttämät omituiset asetukset ja sain 10minuutin syventävän kurssin kameran käyttöön ja koitan nyt muistaa tarkistaa säädöt kohdalleen ennen kuin kuvaan :o) Tämä kamera kelpaa siis vielä, useimmiten vika kuvaajassa!