Rainbow Scarf (Ravelry-linkki) lauantaina messuilta ostamastani Aade Lõngin liukuvärjätystä villasta.  Sarjassamme:  “Pakko tehdä, mutta kukakohan tätä käyttää?” Värit riitelee ja on just siinä rajoilla näyttääkö ne kivalta yhdessä vai ei. Neulominen etenee hitaasti, mutta on kivaa ja värien vaihtumista on mukava pysähtyä ihailemaan aina muutaman kerroksen välein. Tässäkin tarkoituksena neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää.

Puikoilta löytyy toki paaaljon muutakin, mutta nämä ovat ne viimeisimmät lisäykset ja ahkerimmin työn alla. Ja huivimania jatkuu.

PS. Ulkoasun muoksiminen on edelleen kesken.

Tässä ulkoasussa on semmoinen kiva juju, että jokainen lukija voi valita mieluisimman värimaailman ulkoasulle klikkailemalla sivupalkin yläosassa olevia pieniä kuvakkeita.

Minun pitää vielä muokkailla tämä suomenkieliseksi ja jostain pitäisi näkyä myös kuka minkäkin blogikirjoituksen on kyhännyt kasaan. Voipi kestää pari päivää, että saan kaikki korjattua.

Kovasti tarkoituksenahan on ollut tehdä blogille ulkoasu ihan itse, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi/ehtinyt. Ehkä sitten viimeistään kesällä? Niin varmaan joo…

Vasemmalla ensimmäisenä ohuenohutta Merino Oroa petroolin värisenä. Sitten yhteensä 12 kerää eli 600g Dropsin Alpacaa neljää eri väriä, kaikki tuommoisia mixed-sävyjä. Ylhäällä oikealla Aade Lõngin liukuvärjättyä virolaista villaa 252g sateenkaaren väreissä. Ja alhaalla oikealla punasävyinen Zauberball, joka matkaa isoliskolle Ouluun tuliaisena. (Sivuhuomautus: värit taas kuvassa vinksallaan, esim. nuo siniset eivät ole noin sinisiä vaan selvemmin vihertävään päin eli petroolia.)

Merino löytyi Tapion kaupan osastolta ja loput rohmusin Lankakauppa Kujeen osastolta. Noista Alapacoista innostuin ehkä vähän liikaakin, kun en ole koskaan Alpacaa ostanut ja ensimmäistä kertaa törmäsin livenä noihin mixed-sävyihin, joita olen Dropsin sivuilla silmäillyt melko ahkerasti. Ja siihen päälle kun lisää paljousalennuksen niin…

Viime postaukseen viitaten, päädyin tekemään Lace Ribbonin ja se on itseasiassa jo päässyt puikoilta odottelemaan viimeistelyä muiden noin 9 326 457 huivin joukkoon. Kiitokset Riikalle ja Vilmalle kommenteista. Kiva tietää, etten ole ainoa jahkaaja!

Kuten kuvasta näkyy, olin jo neulonut jonkin matkaa ensimmäistä vaihtoehtoa, kun päätin kokeilla miltä lanka näyttäisi Baktuksena. Mieluummin neuloisin Lace Ribbonin, kun tuo pinta näyttää aika herkulliselta, mallineuletta on kiva neuloa ja noita Baktuksia on tullut neulottua (siitä toisesta Ilun langasta tuli muuten Lacy Baktus, pitäisi esitellä se täällä, kunhan saan kuvat otettua). Mutta jotenkin tuntuu, että Baktus saisi enemmän käyttöä. Plus lanka näyttää jotenkin rauhallisemmalta ainaoikeinneuleena. Toisaalta ja toisaalta, kääk!

Samanlaisessa pattitilanteessa olen gradun aiheen valinnassa, mutta se päätös minun pitää varmaan ikävä kyllä tehdä ihan itse…

Ekat sukat tein itselleni.

Tokat miespuoliselle ystävälleni.

Ja kolmannet veljelleni.

Kahdet ekat sukat on neulottu kolmesta Jussi-kerästä, jotka ostin Helsingin reissulla syksyllä 2008. Kolmannet sukat on neulottu 7 veljestä Jättiraita -langalla. Lisäksi toisen sukan kärjessä on vähän yksiväristä vihreää Seiskaveikkaa, kun Jättiraita ei ihan riittänyt näin isoihin sukkiin. Nämä langat ostin työpaikkakunnalta Lapista. Kyseiseltä kylältä ei edes löytynyt muuta kuin Novitan lankoja, joten Novita-boikottini hiukkasen repsahti.

Nam!

Blogihiljaisuuden aikana kerkesi vuosi vaihtua ja sehän tarkoittaa muun muassa sitä, että “Siskokset kuin liskokset” on saavuttanut huikean yhden vuoden iän! Omasta puolestani haluan kiittää rakasta isoliskoa, kaikkia lukijoita ja kommentoijia. Kiitos, kiitos, kiitos!

Minulle vuoden vaihtuminen tarkoitti paluuta kahden kuukauden työurakan jälkeen Lapista ja siinä välissä Kainuussa ja Oulussa vietetyltä joululomalta takaisin Tampereelle opintojen pariin. Sen verran suuri opintopistepotti on tähtäimessä, että tiukka kevät on tulossa. Pikkuhiljaa olen gradun vääntämistäkin aloittelemassa.

Mutta niin, tarkoituksena olisi hiukan kertailla mennyttä vuotta 2009. Minulle vuosi oli aika vaihteleva. Tylsäksi sitä ei voi sanoa, eikä elämä ainakaan junnannut paikoillaan. Ensimmäiset 8 kuukautta olin työttömänä tai työelämävalmennuksessa, kesän aikana muutin Oulusta minulle lähes täysin uudelle paikkakunnalle Tampereelle, syyskuussa aloitin opinnot ja vuoden kaksi viimeistä kuukautta kuluivat töissä taas aivan uusissa maisemissa Lapissa.

Neuloin paljon. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Seuraavassa joitakin poimintoja viime vuoden tuotoksieni joukosta.

Maisterin sukat olivat kokonaisuudessaan minulle se vuoden mieluisin projekti. Niitä oli tosi kiva neuloa, neulominen sujui ongelmitta alusta loppuun asti, malli tarjosi sopivasti haasteita kuitenkin ilman stressiä, lanka oli ihanaa,  lopputulos on mainio ja lahjan saajakin tuntui olevan sukkiinsa kovin tyytyväinen.

Uusi lemppari on tosiaan ei enää niin kovin uusi lempparini. Tämä on ehdottomasti eniten käyttämäni itse tekemäni neuletakki tai -paita ikinä. Vähän se alkaa olemaan jo käytetyn näköinen, mutta ei pahasti. Varmasti tulen käyttämään sitä vielä pitkään ja saattaa olla, että neulon piankin toisen samanlaisen tosin erivärisen. En muuten yleensä pidä tämän neuletakin kaikkia nappeja napitettuna, vaan napitan vain neljä ylintä nappia.

Vuoden neuleilmiöt kiteytyvät yllä olevaan kuvaan. Eli Baktus-huivi ja ainaoikeinneule. Molempia tuli neulottua suht paljon.

Vuoden pettymys taisi olla Helmikuun leiditakki. Ei sillä, että en olisi tykännyt lopputuloksesta, se ei vaan näyttänyt ollenkaan hyvältä minun päälläni. Onneksi tällekin löytyi tyytyväinen omistaja.

Vuoden sähellys  – ja vuoden ilonaihe -tittelit menevät molemmat turkoosille Tomtenille. Niin kauan kuin tämän neuleen valmiiksi saaminen kesti ja niin paljon kuin sen pienoinen epäonnistuminen masensi, niin oli se kaiken sen arvoista, kun tuloksena oli uuteen huppariinsa todella tyytyväinen pieni poika. :)

Malli: Drops Designin poikittain neulottu Drops jakku
Lanka: Araucania Ranco Solid, n. 130g

En ihastunut tähän malliin ainakaan yhtä paljon kuin Anniina, joka on taikonut vissiin kolme tämmöistä, mutta ihan kivahan tätä oli tikutella ja lopputuloskin toimii. Rancoa on tullut neulottua viime aikoina aika tavalla, voisi sitä ehkä joskus jotain muutakin… Mutta on se vaan niin kiva lanka neuloa ja tuon Solidin värit on just täydellisen semisolideja.:)

Löysin varsin kivat napit. En ole varma sopivatko kovin hyvin takkiin, mutta mielestäni takki olisi näyttänyt liian tylsältä tavallisten nappien kera ja on noi nallet vaan niin sulosia, etten voinut vastustaa!

Malli: Onnenlehti by Elina Urmas

Lanka: Evillan likuvärjätty, väri: Lähde n.200g

Puikot: oisko ollu 3,5mm? en muista…

Postailen tästä vasta nyt, vaikka huivi valmistui jo syyskuun puolella. Anoppi täytti tänään vuosia ja tein tämän hänelle (hän oli pitsihuiviuhrini). Ja iloksen voin todeta, että hän vaikutti tyytyväiseltä, tilasipa huiville kaveriksi myssyn. Langat huiviin tilasin (ja myssyyn tilaan) Tinttamarellistä.

Vasemmalta lähtien ensimmäisenä Pirtin kehräämön ohutta villalankaa 172g huiviin (?). Toisena Raijan aitan paksumpaa siniharmaameleerattua villa-pellavalankaa 2 vyyhtiä eli 200g pipoon ja lapasiin. Ja viimeisenä kaksi kerää eli 100g Priiman kojusta ostettua Fantomas Color -sukkalankaa, jossa kaksi säiettä kirkasta vihreää ja yksi säie ruskean eri sävyjä liukuvärjättynä. Värit ovat taas kuvissa hukassa.

Lankojen lisäksi ostin Titityystä 50g:n villatopsin (odottamaan, että saan hankittua värttinän), kaulakorun ystävälleni sekä itselleni rintanapin, jossa pala Tampereen karttaa leikattuna kotikaupunginosani kohdalta.

Messut olivat aivan mahtavat ja reissu muutenkin mukava, vaikkakin kovin raskas tentteineen ja huonosti nukuttuine öineen. Matkalla Tampereelta Ouluun minulle nousi vielä kuume ja alkuviikko menikin äitin ja isän hoivissa flunssaa potiessa. Nyt olen taas Lapissa ja huomenna menen takaisin töihin terveenä (ainakin melkein) ja hyvin levänneenä.:)