Liskoista
Anniina
Eli minä olen se liskoista merkittävästi vanhempi, mutten kuitenkaan viisaampi. Olen reilu kolmekymppinen (vai oliko se 19?) kolmen lapsen kotiäiti, joka on tähän saakka ihmetellyt miten kukaan ikinä kerkeää hoitamaan lapsia ja kotia, tekemään käsitöitä ja vielä pitämään blogia aiheesta. Eli tämä on todellakin uusi maailma minulle, mutta katsotaan oppiiko vanha lisko uusia temppuja. Jos ei opi, kutsutaan pikkulisko hätiin.
Käsitöitä olen tehnyt alle kouluikäisestä, Mamma-mummu opetti minut mökillä neulomaan joskus sata vuotta sitten(piti tulla kaulaliina, mutta siitä tulikin barbin hevoiselle loimi). Virkkaamisenkin olen kai joskus oppinut, koska siihen kykenen ja ompeleminen on mielipuuhaani (myös). Koulutukseltani olen huonekalupuuseppä artesaani (+restaurointikisälli), mutta työkseni kehystän taidetta, silloin kun en ole hoitovapaalla, kuten nyt.
Greta
Minä olen sitten se pikkulisko. Iältäni olen 20+, asun Tampereella ja koulutukseltani olen kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomi. Tällä hetkellä opiskelen edelleen samaisella alalla tähtäimessä maisterin tutkinto. Minua saa ihan vapaasti kutsua kirjastotädiksi.
Minulla oli aikaisemmin oma neuleblogi, jonka pitämiseen kyllästyin. Blogaaminen yhdessä liskon kanssa tuntui huomattavasti paremmalta idealta. Neulominen on aina ollut se minun juttuni, vaikka muitakin käsitöitä tykkään tehdä. Samoin kuin isoliskolla, minullakin on hämäriä muistikuvia, joissa yhdistyvät mökki, Mamma-mummu, puikot ja langat. Yläasteikäisenä ehdoton bravuurini olivat villasukat, joita yhden joululoman aikana neuloin 15 kappaletta (eli 7,5 paria). Innostus on vuosien mittaan vaihdellut, kunnes lähti totaalisesti käsistä vuoden 2007 lopulla, jolloin tutustuin ensimmäistä kertaa netin neulemaailmaan.
