Kukkuu! Reippaasti yli kuukausi hujahtanut ilman liskosten päivityksiä. Syytetään siitä nyt vaikka sitten kiirettä ja kaamosta. Mutta nyt on ainakin tällä pikkuliskolla taas hiukkasen uutta intoa bloggailuun, joten jospa tämä taas tästä. Neulomisvauhti ei ole hidastunut, joten siitä ei ainakaan ole blogin päivitys kiinni. :)
Blogihiljaisuuden aikana kerkesi vuosi vaihtua ja sehän tarkoittaa muun muassa sitä, että “Siskokset kuin liskokset” on saavuttanut huikean yhden vuoden iän! Omasta puolestani haluan kiittää rakasta isoliskoa, kaikkia lukijoita ja kommentoijia. Kiitos, kiitos, kiitos!
Minulle vuoden vaihtuminen tarkoitti paluuta kahden kuukauden työurakan jälkeen Lapista ja siinä välissä Kainuussa ja Oulussa vietetyltä joululomalta takaisin Tampereelle opintojen pariin. Sen verran suuri opintopistepotti on tähtäimessä, että tiukka kevät on tulossa. Pikkuhiljaa olen gradun vääntämistäkin aloittelemassa.
Mutta niin, tarkoituksena olisi hiukan kertailla mennyttä vuotta 2009. Minulle vuosi oli aika vaihteleva. Tylsäksi sitä ei voi sanoa, eikä elämä ainakaan junnannut paikoillaan. Ensimmäiset 8 kuukautta olin työttömänä tai työelämävalmennuksessa, kesän aikana muutin Oulusta minulle lähes täysin uudelle paikkakunnalle Tampereelle, syyskuussa aloitin opinnot ja vuoden kaksi viimeistä kuukautta kuluivat töissä taas aivan uusissa maisemissa Lapissa.
Neuloin paljon. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Seuraavassa joitakin poimintoja viime vuoden tuotoksieni joukosta.
Maisterin sukat olivat kokonaisuudessaan minulle se vuoden mieluisin projekti. Niitä oli tosi kiva neuloa, neulominen sujui ongelmitta alusta loppuun asti, malli tarjosi sopivasti haasteita kuitenkin ilman stressiä, lanka oli ihanaa, lopputulos on mainio ja lahjan saajakin tuntui olevan sukkiinsa kovin tyytyväinen.
Uusi lemppari on tosiaan ei enää niin kovin uusi lempparini. Tämä on ehdottomasti eniten käyttämäni itse tekemäni neuletakki tai -paita ikinä. Vähän se alkaa olemaan jo käytetyn näköinen, mutta ei pahasti. Varmasti tulen käyttämään sitä vielä pitkään ja saattaa olla, että neulon piankin toisen samanlaisen tosin erivärisen. En muuten yleensä pidä tämän neuletakin kaikkia nappeja napitettuna, vaan napitan vain neljä ylintä nappia.
Vuoden neuleilmiöt kiteytyvät yllä olevaan kuvaan. Eli Baktus-huivi ja ainaoikeinneule. Molempia tuli neulottua suht paljon.
Vuoden pettymys taisi olla Helmikuun leiditakki. Ei sillä, että en olisi tykännyt lopputuloksesta, se ei vaan näyttänyt ollenkaan hyvältä minun päälläni. Onneksi tällekin löytyi tyytyväinen omistaja.
Vuoden sähellys – ja vuoden ilonaihe -tittelit menevät molemmat turkoosille Tomtenille. Niin kauan kuin tämän neuleen valmiiksi saaminen kesti ja niin paljon kuin sen pienoinen epäonnistuminen masensi, niin oli se kaiken sen arvoista, kun tuloksena oli uuteen huppariinsa todella tyytyväinen pieni poika. :)
